Interislander

Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta.

Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä.

Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan.
Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa Heikki ja Pirjo meitä jo odottelivat kahvilassa.

Välipalojen jälkeen ajoimme laivaan ja laivalla pohjoissaarelle. Laivalla ei juurikaan tapahtunut, taisimme kaikki nukkua jonkin aikaa. Sää oli nyt kauniimpi, mutta maisemabufferimme oli kohtuullisen täynnä.
Illallisen söimme jonkinlaisessa rokkibaarissa. Ateriat olivat halpoja ja liian suuria, etenkin kun niitä joutui odottelemaan useamman oluen ajan.