Maorimaa

Olimme kaikki kohtuuvarhain pystyssä ja näimmekin toisemme aamiaisella. Pirjo ja Heikki lähtivät jonnekin, Petri lähti moikkamaan kaveria ja sanoi tapaavansa meidät taas huomenna, Tomi kertoi lähtevänsä golfaamaan. Minä palasin huoneeseen, yritin rentoutua lukemalla, mutta pädyin hoitamaan muutaman tunnin rästissä olleita sähköposteja. Tein itsestäni myös esittelyn Viskipuolueen eduskuntavaaliehdokasasettelua varten. Sitten taas ihmettelin. Pesin pyykit hotellin kolikkoautomaatilla. Lopulta lähdin etsimään pokemonneja ja ruokaa. Kohtuullisen kävelylenkin jälkeen päädyin syömään lammasvindaloota pieneen lähiravintolaan. Yhtään kuvaa tai videota en tänään ottanut.

Kävimme Tomin kanssa aamutuimaan virkistäytymässä meressä. Siirtomaatyylisesti nautimme aamiaisen The Duke of Malborough -hotellin terassilla. Matka Aucklandiin alkoi rantatietä kurvaillen. Muutamassa kohdassa olivat myös maisemat kohdallaan: jyrkkiä, jylhiä, vihreitä, aurinkoisia, hiekkaisia, merellisiä – siis kaikkea tuota yhtä aikaa. Reitille osui myös pieniä kaupunkeja rantaloman vietossa. Ihmisiä hiekkarantapuuhissa, niihin menossa sekä rantakahviloissa ja -baareissa. Ajoimme muutaman tunnin ennen taukoa golf-kentän kahvilassa. Sitten taukoja tulikin tiheämpään, sillä Petrin Suzukilla alkoi ilmetä käyntiongelmia. Pyörällä pystyi kuitenkin ajamaan, mutta reitti vaihtui nyt ykköstiehen ja liikenteen seassa ajamiseen. Mopovuokraamo osoitti erinomaista palveluhalua ja saimme muutamassa tunnissa uuden pyörän hotellille. Uuden vuoden päivällisen söimme korealaisessa barbeque-paikassa. Varmistelin ryhmän kiinnostusta moiseen ruokaan muutamaan kertaan ja sitten menimme. Ruoka ...

Petri, Tomi ja minä lähdimme aamu-uinnille 7.30. Vesi oli edelleen virkistävää, noin 17-asteista. Vesi oli edelleen laskussa ja virta salmen kautta ulkomerelle oli voimakas. Hieno aamu jatkui hienoisena myöhästymisenä kun jouduimme odottamaan aamiaisiamme reilut puoli tuntia. Täyteläisen aamiaisen jälkeen pakkasimme ja pääsimme liikkeelle noin 20 minuuttia myöhässä, mikä kostautui lauttarannassa pienen ajon jälkeen. Autolautta oli juuri lähtenyt ja seuraavaa odottelimme 40 minuuttia. Tie oli hurmaavaa serpentiiniä, ajettavaa mutkaa, jatkuvaa mutkaa, ylös, alas, oikealle, vasemmalle eikä juurikaan suoraan. Asfaltti hyvää, taivaallista tai silkkistä, usein karheaa ja tasaista. Lautalta ajelimme lähes parisataa kilometriä Uuden-Seelannin pohjoisimpaan pisteeseen Cape Reingaan. Siellä ihailimme maisemia, otimme kuvia ja kävelimme pisteestä A pisteisiin C ja B. Paluumatkalla poikkesimme 90 Mile Baechille, joka on valtava biitsi, siis ihan valtava, emmekä kuvitellee...

Ensimmäinen ajopäivä alkoi hotellin aamiaisella. Burman jälkeen perussettikin on aika kiva. Taksi haki meidät yhdeksältä ja hetken kuluttua olimme Pohjois-Aucklandissa ja mopovuokraamolla. Meidät otettiin mukavasti vastaan, muodollisuudet sujuivat uusiseelantilaisen leppoisaan tyyliin. Pakkasimme pyörät ja joimme vielä kahvit ennen lähtöä tien päälle. Alku ykköstietä (1) pohjoiseen oli jähmeä. Vastaan tuli useita ruuhkia, osa pitkiä ja hitaita. Välillä ajoimme autojen välissä, välillä leveällä penkalla ja välillä ohittelimme. Päästessämme ykköseltä tusinatielle (12) Uusi-Seelanti aukeni. Vauhti nousi rajoitusten mukaiseen sataseen, kaistat vähenivät kahteen ja tiehen alkoi ilmestyä mutkia ja mäkiä – kaikenlaisia komeita näkymiä kumpuilevassa ja vehreässä vuoristossa. Päivän nähtävyys oli kaurimetsä. Metsä oli hieno, mutta pientä mutkaa ja mäkeä tekevä asfalttitie vei huomion ja ajaminen oli todella hauskaa. Metsän siimeksestä löytyi myös reilut kaksi tuhatta vuotta vanha Kauri...

Pirjo ja Heikki saapuivat jo pari päivää sitten. Tomi, Petri ja minä tänään. Petri ja minä tulimme Bangkokista ja kaikki muut yhdellä välilaskulla Suomesta. Pitkiä lentoja ja tarjoilu ulkomaisilla lentoyhtiöillä on aika huippua verrattuna Finnairiin. Joskus aikoinaan Finnairilla oli samanlaista. Tapasimme kaikki toisemme hotellin tarjoamien tervetuliaisjuomien kera iltapäivällä ja siitä sitten jatkoimme tallustellen Wynyard Quarteriin, jossa nautimme terassioluet ja päivällisen kauniissa merimaisemissa käsittämättömiä purje"veneitä" ja muita sataman tapahtumia ihmetellen.