Hylkeitä ja viinejä

Christchurchissä meillä oli hyvä continental-aamiainen – ehkäpä taas pohjoissaarella saamme pekonia ja munia?
Olimme etuajassa liikkeellä, sää oli kolea ja pilvinen sekä tuulinen. Matka eteni läpi Christchurchin ja ykköstieltä poikkesimme seiskalle ja seiskalta Leader-tielle, joka vei meidät läpi kumpuilevan ruohopäällysteisen vuoriston. Maisema oli kuin golf-kenttä, jonka mittasuhteet on kerrottu noin kymmenellä tai sadalla.


Kaikourassa pysähdyimme välipalalle ja yritimme ihmetellä myös hylkeitä, mutta hyljekolonnan paikalta löysimme vain yhden hylkeen lähietäisyydellä ja pari kauempana.

Ajaessamme rantaa Kaikourasta pohjoiseen oli hylkeitä rannalla satamäärin, mutta ykköstie ja sen tietyömaat eivät tarjonneet kovin houkuttelevia kuvauspaikkoja. Jatkoimme matkaa ja pian 130 kilometriä majapaikkaan Blenheimissa oli takana.
Olimmekin perillä niin hyvissä ajoin, että päätin kysäistä mahdollisuutta viinikierrokselle. Kiertoajelut olivat lähteneet reilua tuntia aiemmin, mutta saimme taksin ja kyydin Villa Maria -viinitilalle. Villa Mariassa oli yhdeksän viiniä maistettavana ja maistoimme toki kaikkia. Muutama pullo tuli ostettua myös mukaan...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Interislander

Kuva
Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta. Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan. Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa
Lue lisää

Takaisin Aucklandiin

Kuva
Kävimme Tomin kanssa aamutuimaan virkistäytymässä meressä. Siirtomaatyylisesti nautimme aamiaisen The Duke of Malborough -hotellin terassilla. Matka Aucklandiin alkoi rantatietä kurvaillen. Muutamassa kohdassa olivat myös maisemat kohdallaan: jyrkkiä, jylhiä, vihreitä, aurinkoisia, hiekkaisia, merellisiä – siis kaikkea tuota yhtä aikaa. Reitille osui myös pieniä kaupunkeja rantaloman vietossa. Ihmisiä hiekkarantapuuhissa, niihin menossa sekä rantakahviloissa ja -baareissa. Ajoimme muutaman tunnin ennen taukoa golf-kentän kahvilassa. Sitten taukoja tulikin tiheämpään, sillä Petrin Suzukilla alkoi ilmetä käyntiongelmia. Pyörällä pystyi kuitenkin ajamaan, mutta reitti vaihtui nyt ykköstiehen ja liikenteen seassa ajamiseen. Mopovuokraamo osoitti erinomaista palveluhalua ja saimme muutamassa tunnissa uuden pyörän hotellille. Uuden vuoden päivällisen söimme korealaisessa barbeque-paikassa. Varmistelin ryhmän kiinnostusta moiseen ruokaan muutamaan kertaan ja sitten menimme. Ruoka
Lue lisää

Kääntöpiste

Kuva
Tänään alkoi matkan kolmas ja viimeinen viikko. Aloitimme viikon uimalla kovin koleassa järvessä. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja kaksi päivä levänneinä ajoimme noin 160 kilometriä yhtä soittoa, josta alkupään huimissa järvenrantamaisemissa. Tankkasimme ja jatkoimme vielä kolmisenkymmentä kilometriä E Hayesin rautakauppaan. Kenties hienoin ja paras rautakauppa, jossa olen koskaan käynyt – jopa palvelu oli erinomaista. Ostin ketjurasvaa, jota myös firman pomo kuulemma käyttää. Kaupasta tekevät erityisen kymmenet historialliset moottoripyörät, joita on sijoiteltu ympäri kauppaa – ikään kuin moottoripyörämuseo ja rautakauppa olisi sekoitettu. Konsepti toimii hyvin ja väljästi somistettu kauppa on loistava ympäristö vanhoille erikoisuuksille, joista erityisesti on mainittava maailman nopein intiaani tai siis Indian, josta on tehty myös saman niminen elokuva. Kaupasta löytyi myös elokuvassa käytetty replika. Rautakaupasta jatkoimme parikymmentä kilometriä Bluffiin ja yh
Lue lisää