Jokisurffausta


Ensimmäinen vapaapäivä Queenstownissa alkoi hyvällä kevyellä aamiaisella. Sen jälkeen kukin seikkaili tahollaan. Minä seikkailin sähköpostirästien ja vastaavien kanssa.
Puolilta päivin Tomi, Petri ja minä lähdimme kevyelle lounaalla jokisurffaukseen.
Pieni linja-auto kuljetti kymmentä surffaajaa vajaan tunnin lähtöpisteelle. Siellä saimme märkäpuvut, pienet räpylät, pelastusliivit, kypärän ja bodysurf-laudan. Olo oli kuin ehkäisyvälineessä.










Saimme lyhyen koulutuksen vedessä ja sitten vain menoksi. Syvä joki virtasi vuolaana. Seurasimme oppaitamme ja oppaat yrittivät pitää oppilaat poissa reunakiviltä. Törmäilimme toisimme aika kontrolloimattomasti ja välillä virta veti alas, välillä ylös ja välillä pyöritteli.




Holtitonta menoa koskessa riitti reilut neljä kilometriä. Lopussa oli hyppypaikka ja Tomi kävi kokeilemassa hyppäämistä kalliolta jokeen. Vielä jotakin satoja metrejä ja olimme maalissa.
Minibussi vei meidät takaisin lähtöpaikalle ja puolet porukasta – mukana Tomi – lähti toiselle kierrokselle. Itseäni hiukan harmittaa, että en lähtenyt. Jäin Petrin kanssa juomaan odotteluoluet.
Queenstowniin palattuamme kävimme muutamallakin oluella ja söimme pizzat helvetissä (ravintolan nimi oli Hell).

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Interislander

Kuva
Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta. Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan. Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa...
Lue lisää

Takaisin Aucklandiin

Kuva
Kävimme Tomin kanssa aamutuimaan virkistäytymässä meressä. Siirtomaatyylisesti nautimme aamiaisen The Duke of Malborough -hotellin terassilla. Matka Aucklandiin alkoi rantatietä kurvaillen. Muutamassa kohdassa olivat myös maisemat kohdallaan: jyrkkiä, jylhiä, vihreitä, aurinkoisia, hiekkaisia, merellisiä – siis kaikkea tuota yhtä aikaa. Reitille osui myös pieniä kaupunkeja rantaloman vietossa. Ihmisiä hiekkarantapuuhissa, niihin menossa sekä rantakahviloissa ja -baareissa. Ajoimme muutaman tunnin ennen taukoa golf-kentän kahvilassa. Sitten taukoja tulikin tiheämpään, sillä Petrin Suzukilla alkoi ilmetä käyntiongelmia. Pyörällä pystyi kuitenkin ajamaan, mutta reitti vaihtui nyt ykköstiehen ja liikenteen seassa ajamiseen. Mopovuokraamo osoitti erinomaista palveluhalua ja saimme muutamassa tunnissa uuden pyörän hotellille. Uuden vuoden päivällisen söimme korealaisessa barbeque-paikassa. Varmistelin ryhmän kiinnostusta moiseen ruokaan muutamaan kertaan ja sitten menimme. Ruoka ...
Lue lisää

Tiistai 1.1.2019, Auckland

Olimme kaikki kohtuuvarhain pystyssä ja näimmekin toisemme aamiaisella. Pirjo ja Heikki lähtivät jonnekin, Petri lähti moikkamaan kaveria ja sanoi tapaavansa meidät taas huomenna, Tomi kertoi lähtevänsä golfaamaan. Minä palasin huoneeseen, yritin rentoutua lukemalla, mutta pädyin hoitamaan muutaman tunnin rästissä olleita sähköposteja. Tein itsestäni myös esittelyn Viskipuolueen eduskuntavaaliehdokasasettelua varten. Sitten taas ihmettelin. Pesin pyykit hotellin kolikkoautomaatilla. Lopulta lähdin etsimään pokemonneja ja ruokaa. Kohtuullisen kävelylenkin jälkeen päädyin syömään lammasvindaloota pieneen lähiravintolaan. Yhtään kuvaa tai videota en tänään ottanut.
Lue lisää