Kääntöpiste

Tänään alkoi matkan kolmas ja viimeinen viikko. Aloitimme viikon uimalla kovin koleassa järvessä.
Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja kaksi päivä levänneinä ajoimme noin 160 kilometriä yhtä soittoa, josta alkupään huimissa järvenrantamaisemissa. Tankkasimme ja jatkoimme vielä kolmisenkymmentä kilometriä E Hayesin rautakauppaan.

Kenties hienoin ja paras rautakauppa, jossa olen koskaan käynyt – jopa palvelu oli erinomaista. Ostin ketjurasvaa, jota myös firman pomo kuulemma käyttää. Kaupasta tekevät erityisen kymmenet historialliset moottoripyörät, joita on sijoiteltu ympäri kauppaa – ikään kuin moottoripyörämuseo ja rautakauppa olisi sekoitettu. Konsepti toimii hyvin ja väljästi somistettu kauppa on loistava ympäristö vanhoille erikoisuuksille, joista erityisesti on mainittava maailman nopein intiaani tai siis Indian, josta on tehty myös saman niminen elokuva. Kaupasta löytyi myös elokuvassa käytetty replika.
Rautakaupasta jatkoimme parikymmentä kilometriä Bluffiin ja yhteen Uuden-Seelannin eteläisimmistä pisteistä. Söimme päätepisteessä erinomaiset lounaat erinomaisin merinäköaloin.

Käänsimme pyörämme ja matka kohti pohjoista, pohjoissaarta, Aucklandia ja kotia oli alkanut.
Jos päivä alkoi komeissa järvimaisemissa, niin se loppui komeissa patojärvimaisemissa. Vilpoisan aamun kolea vuorijärvivärimaisema oli vaihtunut lämpimän turkoosiin ja aurinkoiseen värimaailmaan.
Toistaiseksi kilometreissä pisimmän (463 km) päivämme päätepiste oli Cromwell, jossa saimme poikkeuksellisen lämpimän vastaanoton majoituksessamme ja söimme illallisen ehkä kohtuuttoman suositussa meksikolaisessa ravintolassa.