Sadetta

Maanantaina oli tarkoitus mennä Banksin niemimaalle kurvailemaan pieniä teitä, mutta aamulla satoi. Sade loppui vähitellen iltapäivällä.


Kahdelta Petri, Tomi ja minä lähdimme kohti Akaroaa muunnellussa järjestyksessä. Ensin ajoimme Lytteltoniin, jossa teimme muutamankin U-kääännöksen etsiessämme kartan näköalapaikkaa. Lopulta lähdimme ajamaan rantaa. Paljon mutkia, ylös ja alas, rantaan ja takaisin rinteeseen. Pientä tietä oli mukava kurvailla ja liikennettä ei ollut juuri lainkaan.

Hieman Pigeon-lahden jälkeen huomasimme ehkä ajaneemme harhaan teiden muuttuessa hiekkaisiksi. Ajoimme hiukan takaisin ja oikaisimme niemimaan läpi Western Valley -tietä, joka oli pieni hiekkatie, joka kävi korkealla vuorella ja jopa pilven sisässä.

Söimme pizzat Hilltop-tavernassa ja ajoimme isompaa tietä numero 75 takaisin hotellille.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Interislander

Kuva
Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta. Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan. Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa
Lue lisää

Takaisin Aucklandiin

Kuva
Kävimme Tomin kanssa aamutuimaan virkistäytymässä meressä. Siirtomaatyylisesti nautimme aamiaisen The Duke of Malborough -hotellin terassilla. Matka Aucklandiin alkoi rantatietä kurvaillen. Muutamassa kohdassa olivat myös maisemat kohdallaan: jyrkkiä, jylhiä, vihreitä, aurinkoisia, hiekkaisia, merellisiä – siis kaikkea tuota yhtä aikaa. Reitille osui myös pieniä kaupunkeja rantaloman vietossa. Ihmisiä hiekkarantapuuhissa, niihin menossa sekä rantakahviloissa ja -baareissa. Ajoimme muutaman tunnin ennen taukoa golf-kentän kahvilassa. Sitten taukoja tulikin tiheämpään, sillä Petrin Suzukilla alkoi ilmetä käyntiongelmia. Pyörällä pystyi kuitenkin ajamaan, mutta reitti vaihtui nyt ykköstiehen ja liikenteen seassa ajamiseen. Mopovuokraamo osoitti erinomaista palveluhalua ja saimme muutamassa tunnissa uuden pyörän hotellille. Uuden vuoden päivällisen söimme korealaisessa barbeque-paikassa. Varmistelin ryhmän kiinnostusta moiseen ruokaan muutamaan kertaan ja sitten menimme. Ruoka
Lue lisää

Kääntöpiste

Kuva
Tänään alkoi matkan kolmas ja viimeinen viikko. Aloitimme viikon uimalla kovin koleassa järvessä. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja kaksi päivä levänneinä ajoimme noin 160 kilometriä yhtä soittoa, josta alkupään huimissa järvenrantamaisemissa. Tankkasimme ja jatkoimme vielä kolmisenkymmentä kilometriä E Hayesin rautakauppaan. Kenties hienoin ja paras rautakauppa, jossa olen koskaan käynyt – jopa palvelu oli erinomaista. Ostin ketjurasvaa, jota myös firman pomo kuulemma käyttää. Kaupasta tekevät erityisen kymmenet historialliset moottoripyörät, joita on sijoiteltu ympäri kauppaa – ikään kuin moottoripyörämuseo ja rautakauppa olisi sekoitettu. Konsepti toimii hyvin ja väljästi somistettu kauppa on loistava ympäristö vanhoille erikoisuuksille, joista erityisesti on mainittava maailman nopein intiaani tai siis Indian, josta on tehty myös saman niminen elokuva. Kaupasta löytyi myös elokuvassa käytetty replika. Rautakaupasta jatkoimme parikymmentä kilometriä Bluffiin ja yh
Lue lisää