Skipper's Road

Nukuin myöhään. Tapasin Pirjon ja Heikin aamiaisella. He olivat edellispäivänä nautiskelleen kaupungista ja saattaisivat tehdä sen tänäänkin. Petri, Tomi ja minä olimme lähdössä Skipper's Roadille, yhdelle maailman vaarallisimmista teistä.
Varustauduimme kameroilla, poistimme sivulaukut ja lähdimme. Tien alkuun oli toistakymmentä kilometriä ja ilma oli kaunis.
Soratie alkoi ylöspäin ja sitten kääntyi alaspäin. Tie oli yksikaistainen ja satunnaisia vastaantulijoita kohdattaessa oli varminta pysähtyä tien sivuun. Tiessä ei kuitenkaan ollut sivua, joten paikka kannatti katsoa etukäteen.

Kapea hiekkatie luikerteli vuorien kyljessä ja monissa kohdissa oli heti tien reunassa pystysuora pudotus "varmaan kuolemaan". Kivisiä kaiteita oli muutaman sata metriä jossain kohdassa. Alas ei tohtinut katsoa, siellä ei näkynyt mitään tai joskus vuolaana virtaava kivikkoinen joki.
Tie päättyi Skipper'sin kylään, jota oli hiukan entisöity. Siellä olevalla nurmitasangolle oli leiriytynyt pari autoa. Täällä Tomi eksyi hetkeksi ja pois lähtiessämme Petri kaatoi pyöränsä kahdesti – kallis reissu.

Matka takaisin sujui paremmin, koska tiesimme tien. Pysähtelimme enemmän kuvaamaan. Kokeilimme jopa dronea, mutta auringonpaisteessa ei sen seikkailuista kännykän näytöllä nähnyt mitään, joten yritys jäi kokeiluksi.

Asfaltille palattuamme kävimme vielä The Coronet Peak -laskettelukeskuksen parkkialueella. Komea paikka korkealla, mutta nyt ei ole lunta.
Kohta lähdemme syömään kaupungille.