Viimeinen ajopäivä


Päivä alkoi sateisena. Kyseessä oli viimeinen päivä ja myös reitti oli luonteeltaan siirtymä.
Alkumatka oli mukavan mutkikas vuoristotie, joka ajoittain kävi rannassa. Aika-ajoin perä edellä vastaan tulevat isot rekat olivat haastavia ohitettavia mutkikkaalla tiellä. Maltilla selvisimme kuitenkin kommelluksitta.

Pitkähkön ajon jälkeen tankkasimme. Toisen melkein yhtä pitkän jälkeen tankkasimme itsemme ja sitten porotimmekin kaksi tuntia putkeen täyttämään tankit ja palauttamaan pyörät. Loppumatka oli moottoritietä, mutta hyvin ruuhkaista. Siksi keskivauhti tippuikin alle kahdeksan kymmenen. Ajopäiv oli keskimäärin pilvine ja välillä hiukan ripotteli, mutta auringostakin saimme nauttia omalla tankkaustaolla.

Pyörien palautus sujui huomautuksitta vaikka yhdessä olikin pieniä käytön jälkiä molemmin puolin. Matka alkaa olla lopussa. Edessä enää päättöpäivällinen, viimeinen yö ja lennot kotiinpäin.

Kävimme syömässä päättöpäivällisen satamassa ja ruoat osuivat jotakuinkin kohdalleen ja tarjouksessa oli myös edullista olutta ja talon viiniä.

Tämä blogi loppuu tähän. Kiitän onnistuneesta matkasta matkakumppaneita, sään herraa ja tämän blogin lukijoita, sekä perhettäni ja työtovereitani, jotka sallivat minulle tällaisen irtioton arjesta.

Matkoista kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä <severi@mad.bike>.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Interislander

Kuva
Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta. Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan. Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa
Lue lisää

Takaisin Aucklandiin

Kuva
Kävimme Tomin kanssa aamutuimaan virkistäytymässä meressä. Siirtomaatyylisesti nautimme aamiaisen The Duke of Malborough -hotellin terassilla. Matka Aucklandiin alkoi rantatietä kurvaillen. Muutamassa kohdassa olivat myös maisemat kohdallaan: jyrkkiä, jylhiä, vihreitä, aurinkoisia, hiekkaisia, merellisiä – siis kaikkea tuota yhtä aikaa. Reitille osui myös pieniä kaupunkeja rantaloman vietossa. Ihmisiä hiekkarantapuuhissa, niihin menossa sekä rantakahviloissa ja -baareissa. Ajoimme muutaman tunnin ennen taukoa golf-kentän kahvilassa. Sitten taukoja tulikin tiheämpään, sillä Petrin Suzukilla alkoi ilmetä käyntiongelmia. Pyörällä pystyi kuitenkin ajamaan, mutta reitti vaihtui nyt ykköstiehen ja liikenteen seassa ajamiseen. Mopovuokraamo osoitti erinomaista palveluhalua ja saimme muutamassa tunnissa uuden pyörän hotellille. Uuden vuoden päivällisen söimme korealaisessa barbeque-paikassa. Varmistelin ryhmän kiinnostusta moiseen ruokaan muutamaan kertaan ja sitten menimme. Ruoka
Lue lisää

Kääntöpiste

Kuva
Tänään alkoi matkan kolmas ja viimeinen viikko. Aloitimme viikon uimalla kovin koleassa järvessä. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja kaksi päivä levänneinä ajoimme noin 160 kilometriä yhtä soittoa, josta alkupään huimissa järvenrantamaisemissa. Tankkasimme ja jatkoimme vielä kolmisenkymmentä kilometriä E Hayesin rautakauppaan. Kenties hienoin ja paras rautakauppa, jossa olen koskaan käynyt – jopa palvelu oli erinomaista. Ostin ketjurasvaa, jota myös firman pomo kuulemma käyttää. Kaupasta tekevät erityisen kymmenet historialliset moottoripyörät, joita on sijoiteltu ympäri kauppaa – ikään kuin moottoripyörämuseo ja rautakauppa olisi sekoitettu. Konsepti toimii hyvin ja väljästi somistettu kauppa on loistava ympäristö vanhoille erikoisuuksille, joista erityisesti on mainittava maailman nopein intiaani tai siis Indian, josta on tehty myös saman niminen elokuva. Kaupasta löytyi myös elokuvassa käytetty replika. Rautakaupasta jatkoimme parikymmentä kilometriä Bluffiin ja yh
Lue lisää