Tekstit

Viimeinen ajopäivä

Kuva
Päivä alkoi sateisena. Kyseessä oli viimeinen päivä ja myös reitti oli luonteeltaan siirtymä. Alkumatka oli mukavan mutkikas vuoristotie, joka ajoittain kävi rannassa. Aika-ajoin perä edellä vastaan tulevat isot rekat olivat haastavia ohitettavia mutkikkaalla tiellä. Maltilla selvisimme kuitenkin kommelluksitta. Pitkähkön ajon jälkeen tankkasimme. Toisen melkein yhtä pitkän jälkeen tankkasimme itsemme ja sitten porotimmekin kaksi tuntia putkeen täyttämään tankit ja palauttamaan pyörät. Loppumatka oli moottoritietä, mutta hyvin ruuhkaista. Siksi keskivauhti tippuikin alle kahdeksan kymmenen. Ajopäiv oli keskimäärin pilvine ja välillä hiukan ripotteli, mutta auringostakin saimme nauttia omalla tankkaustaolla. Pyörien palautus sujui huomautuksitta vaikka yhdessä olikin pieniä käytön jälkiä molemmin puolin. Matka alkaa olla lopussa. Edessä enää päättöpäivällinen, viimeinen yö ja lennot kotiinpäin. Kävimme syömässä päättöpäivällisen satamassa ja ruoat osuivat jotakuinkin koh
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taranaki

Kuva
Aamiainen Bay Plazassa oli jälleen erinomainen. Nyt myös ikkunat oli pesty, joten näkymät kymmenennestä kerroksesta yli Wellingtonin poukaman olivat upeat. Internettiä emme oikein saaneet vieläkään toimimaan henkilökunnan avustuksesta huolimatta. Ykköstie kohti pohjoista oli tylsähkö. Vaikka se alussa kävi myös meren rannassa, niin matkan tässä vaiheessa se ei enää säväyttänyt. Pidimme jonkinlaisen lounastauon kauniissa kukkapuistossa, jota myös iso lampi, joutsenet ja muut asiaan kuuluvat elementit koristivat. Pian eteemme osui tien päässä Taranaki-tulivuori symmetrisenä. Sitten jälkeen hajaannuimme: Minä lähdin kohti Stratfordia tapaamaan entisen firmani entisen työntekijän kirjeenvaihtokaveria ja muut lähtivät kiertämään Taranakia meren puolelta. Kohtaaminen ventovieraan uusiseelantilaisen kanssa oli mukava. Tutustuin hänen miehensä Yamaha-kauppaan, jossa myytiin varsinaisia maailmankiertäjän erikoismoottoripyöriä – he tosin myivät niitä peltotöihin. Lynette vei minu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Interislander

Kuva
Keskiviikkoaamuna teimme itse aamiaisemme ja pakkasimme pyörät. Pirjo ja Heikki päättivät otaa lyhyemmän tien Pictoniin, mutta Tomi, Petri ja minä päätimme kiertää sinne Robin Hood ja Whatamango-lahtien kautta. Tiedossa oli 42 kilometriä mutkaista hiekkatietä. Alkuun hiekkaa olikin ja mutkia ja toki myös maisemia. Tie kapusi vuoroin ylös niemenkärjen päälle ja alas lahdenpoukamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Satunnaiset näkymät lahdenpoukamista tai niiden yli seuraaville niemille oli idyllisiä, komeita ja kauniita. Lahden poukamissa oli maataloja, huviloita, leirintäalueita ja jopa pieniä kyliä. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tie yllättäen muuttui asfalttiseksi huikeaksi vuoristoradaksi, jossa sai vuorotellen olla kallellaan vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse, sekä useimmiten useampaan suuntaan yhtä aikaa. Näköalat jatkuivat, mutta katse kiinnittyi seuraavaan muutkaan. Vähitellen asutusta tuli enemmän ja enemmän, kunnes lopulta saavuimme Pictoniin, jossa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hylkeitä ja viinejä

Kuva
Christchurchissä meillä oli hyvä continental-aamiainen – ehkäpä taas pohjoissaarella saamme pekonia ja munia? Olimme etuajassa liikkeellä, sää oli kolea ja pilvinen sekä tuulinen. Matka eteni läpi Christchurchin ja ykköstieltä poikkesimme seiskalle ja seiskalta Leader-tielle, joka vei meidät läpi kumpuilevan ruohopäällysteisen vuoriston. Maisema oli kuin golf-kenttä, jonka mittasuhteet on kerrottu noin kymmenellä tai sadalla. Kaikourassa pysähdyimme välipalalle ja yritimme ihmetellä myös hylkeitä, mutta hyljekolonnan paikalta löysimme vain yhden hylkeen lähietäisyydellä ja pari kauempana. Ajaessamme rantaa Kaikourasta pohjoiseen oli hylkeitä rannalla satamäärin, mutta ykköstie ja sen tietyömaat eivät tarjonneet kovin houkuttelevia kuvauspaikkoja. Jatkoimme matkaa ja pian 130 kilometriä majapaikkaan Blenheimissa oli takana. Olimmekin perillä niin hyvissä ajoin, että päätin kysäistä mahdollisuutta viinikierrokselle. Kiertoajelut olivat lähteneet reilua tuntia aiemmin, mutta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sadetta

Kuva
Maanantaina oli tarkoitus mennä Banksin niemimaalle kurvailemaan pieniä teitä, mutta aamulla satoi. Sade loppui vähitellen iltapäivällä. Kahdelta Petri, Tomi ja minä lähdimme kohti Akaroaa muunnellussa järjestyksessä. Ensin ajoimme Lytteltoniin, jossa teimme muutamankin U-kääännöksen etsiessämme kartan näköalapaikkaa. Lopulta lähdimme ajamaan rantaa. Paljon mutkia, ylös ja alas, rantaan ja takaisin rinteeseen. Pientä tietä oli mukava kurvailla ja liikennettä ei ollut juuri lainkaan. Hieman Pigeon-lahden jälkeen huomasimme ehkä ajaneemme harhaan teiden muuttuessa hiekkaisiksi. Ajoimme hiukan takaisin ja oikaisimme niemimaan läpi Western Valley -tietä, joka oli pieni hiekkatie, joka kävi korkealla vuorella ja jopa pilven sisässä. Söimme pizzat Hilltop-tavernassa ja ajoimme isompaa tietä numero 75 takaisin hotellille.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Siirtymä

Kuva
Sunnuntai Cromwellissa alkoi aikaisin. Kävin aamutuimaan pokekierroksella. Keittelin itselleni kahvit, paahdoin leivät, sekoittelin myslin, jugurtin ja säilykehedelmät ja katoin aamiaisen ulos huoneeni eteen. Alkumatka oli hyvin tuulinen ja tuuli puuskittaista. Taivas oli pilvessä ja kokonaisuus kolea vaikka lämpöä oli 17 astetta. Reilun neljänsadan kilometrin siirtymäämme piristivät alkupuoliskon kumpuileva nurmivuoristo ja muutama kaunis järvi. Vaikka maisemat olivat hienot, niin aikaisemman kahden viikon jälkeen eivät lumihuippuiset vuoret ja järvenrantatiet jaksaneet säväyttää. Tie oli pääosin pitkiä suoria ja taivas pilvessä. Päivää leimasi siirtyminen ja meillä tuntui olevan jotenkin kiire jonnekin vaikka aikaa oli. Aivan loppumatkasta saimme tihkusadetta sen verran, että muutaman kerran pyyhin visiiristä pisaroita pois. Erinomaisen illallisen söimme läheisessä ravintolassa.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kääntöpiste

Kuva
Tänään alkoi matkan kolmas ja viimeinen viikko. Aloitimme viikon uimalla kovin koleassa järvessä. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja kaksi päivä levänneinä ajoimme noin 160 kilometriä yhtä soittoa, josta alkupään huimissa järvenrantamaisemissa. Tankkasimme ja jatkoimme vielä kolmisenkymmentä kilometriä E Hayesin rautakauppaan. Kenties hienoin ja paras rautakauppa, jossa olen koskaan käynyt – jopa palvelu oli erinomaista. Ostin ketjurasvaa, jota myös firman pomo kuulemma käyttää. Kaupasta tekevät erityisen kymmenet historialliset moottoripyörät, joita on sijoiteltu ympäri kauppaa – ikään kuin moottoripyörämuseo ja rautakauppa olisi sekoitettu. Konsepti toimii hyvin ja väljästi somistettu kauppa on loistava ympäristö vanhoille erikoisuuksille, joista erityisesti on mainittava maailman nopein intiaani tai siis Indian, josta on tehty myös saman niminen elokuva. Kaupasta löytyi myös elokuvassa käytetty replika. Rautakaupasta jatkoimme parikymmentä kilometriä Bluffiin ja yh
Lähetä kommentti
Lue lisää